FiloBlogos

FEMINISMI YLEISESTI Aatteena feminismi on tullut merkittäväksi osaksi länsimaista kulttuuria. Kyseessä on maailmanlaajuinen liike, joka pyrkii naisten vapauttamiseen luomalla tasa-arvoa yhteiskunnan keskellä (aiemmin liike tunnettu nimellä ”naisten vapautusliike”). Liike näkee historiallisesti naisen aseman alistettuna ja on siksi kohdistanut kritiikkinsä erityisesti traditionaalisiin sukupuoli-käsityksiin. Tämä on ajanut liikkeen ristiriitaan mm. monien uskontojen kanssa. Kristinuskoon suunnattu kritiikki koskee pääosin tulkintaa naisen olemuksesta Jumalan kuvana että naisille annettua toissijaista roolia miehen rinnalla. Feministisen liikkeen historiaa voidaan kuvata kolmella aallolla. Ensimmäisen aallon nähdään alkaneen n.1830-luvulla, jolloin alettiin puuttumaan rotu- ja sosiaalisiin oikeuskysymyksiin. Seuraavan aallon nähdään ilmenneen 1960-luvulla, joka oli edeltävää aaltoa radikaalimpi. Se keskittyi pääosin sukupuolten välisen tasa-arvon rakentamiseen niin kult

1900-luku on lisännyt teologisessa keskustelussa kristillisen seurakunnan ja Israelin välisen suhteen pohdintaa. Näkemyksiä löytyy toisistaan radikaalistikin poikkeavin tavoin. Tulkintojen kirjo on tehnyt aiheesta merkittävän ekklesiologisen erityiskysymyksen. Jotta voimme tarkastella näitä erilaisia suhtautumistapoja lähemmin, on varmasti hyvä suorittaa pieni kertaus sekä juutalaisuuden ja erityisesti juutalaisen uskonnon juurista että kristillisen kirkon alkuvaiheista. Ensinnäkin käsite ”juutalainen”. Nimitys tarkoitti ensin Juudan sukukunnan ja sen kuningaskunnan jäseniä (Jer.38:19, 40:11). Baabelin vankeudesta lähtien pakanakansat alkoivat kutsua kaikkia Israelin asukkaita juutalaisiksi (IRT, 1989). Teokratiaan kuuluvat käyttivät mieluummin itsestään nimeä ”israelilainen”. Käsitteellä ”juutalaisuus” tarkoitetaan taas Jumalan valitun kansan uskontoa, jollaiseksi se muovautui eksiilissä (IRT, 1989). Kun Juudan (josta myös juontuu nimi ”juutalaisuus”) valtakunta temppeleineen tu