Kristologinen tutkielma: feministinen kristologia

FEMINISMI YLEISESTI

Aatteena feminismi on tullut merkittäväksi osaksi länsimaista kulttuuria. Kyseessä on maailmanlaajuinen liike, joka pyrkii naisten vapauttamiseen luomalla tasa-arvoa yhteiskunnan keskellä (aiemmin liike tunnettu nimellä ”naisten vapautusliike”). Liike näkee historiallisesti naisen aseman alistettuna ja on siksi kohdistanut kritiikkinsä erityisesti traditionaalisiin sukupuoli-käsityksiin. Tämä on ajanut liikkeen ristiriitaan mm. monien uskontojen kanssa. Kristinuskoon suunnattu kritiikki koskee pääosin tulkintaa naisen olemuksesta Jumalan kuvana että naisille annettua toissijaista roolia miehen rinnalla.

Feministisen liikkeen historiaa voidaan kuvata kolmella aallolla. Ensimmäisen aallon nähdään alkaneen n.1830-luvulla, jolloin alettiin puuttumaan rotu- ja sosiaalisiin oikeuskysymyksiin. Seuraavan aallon nähdään ilmenneen 1960-luvulla, joka oli edeltävää aaltoa radikaalimpi. Se keskittyi pääosin sukupuolten välisen tasa-arvon rakentamiseen niin kulttuurillisessa, poliittisessa, sosiaalisessa ja uskonnollisessa kontekstissaan. Kolmannen aallon nähdään alkaneen 1990-luvulla, joka entistä radikaalimmalla tavalla on pyrkinyt ajamaan naiseuden itsetuntemusta. Erityisesti länsimaissa tämä on johtanut voimakkaaseen irtaantumiseen kristillisistä arvoista. Aatteena feminismi on nykyään monimuotoinen, saaden omat erityispiirteensä erilaisten kulttuurillisten kontekstiensa sävyttämänä (esim. musta feminismi).

FEMINISTINEN TEOLOGIA

Vaikka feministisen teologian alkuperä onkin sen maailmanlaajuisessa liikkeessä, kristillisen feminismin juurten voidaan nähdä yltävän protestanttisen reformaation aikaan. Ajatus tradition arvovallan hylkäämisestä Raamatun arvovallan rinnalla johti valistuksen aikaan mennessä tradition totaaliseen hylkäämiseen. Yksilön oikeus lukea ja tulkita Raamattua ilman muita auktoriteetteja nähdään pitäneen siemenen naisten roolille kristillisessä yhteisössä. 1600-luvulla alkoivatkin ensimmäiset naiset vaatimaan oikeuksia saarnata ja opettaa.

Feministinen teologia katsoo sekulaarin vertaisensa tavoin naisen olevan alistettu ja syrjitty eri elämän että yhteiskunnan aloilla. Omalla tavallaan se on eräänlainen vapautuksen teologian muoto. Siinä missä vapautuksen teologia ottaa kantaa yleistä sortoa vastaan, on feministinen teologia keskittynyt samaan ongelmaan naisnäkökulmasta. Sen päämääränä on tasa-arvoinen kieli puhuttaessa Jumalasta että ihmisestä sekä saada naisille pappisvihkimys. Se kohdistaa kritiikkinsä erityisesti siihen traditioon, millaisena nainen on yleisesti nähty kristinuskon sisällä. Ensimmäisten vuosisatojen aikoina naisia on syytetty Eevan synnistä ja heidät on tämän vuoksi nähty vaarallisen aistillisina olentoina. Toisaalta naisia on idealisoitu miestä paremmaksi moraalilta, jotka lapsen tavoin tarvitsevat suojaa elämässään. Koska tämäntyyppiset ajatukset johtivat siihen, että synti ja paha liitettiin erityisesti naiseen, naisten ei katsottu olevan täysin Jumalan tai Kristuksen kuva, eivätkä he siten voineet johtaa seurakunnassa saarnaajina, opettajajina tai pappeina. Vaikka feminististen tutkijoiden mukaan naisia olisi kirkkohistoriassa esiintynyt johtoasemissa, nähdään kristinuskon kielen kuitenkin estävän naisten hyvinvointia. Radikaalimmat suuntaukset ovatkin sanoneet, että naisten tulisi esimerkiksi hylätä kristinusko kokonaan tai sitten elvyttää sellaisia jumalataruskontoja, jotka korostaisivat feminiinistä kieltä. Feministisen teologian yksi päätavoitteista onkin erilaisten kristillisten sanontojen arviointi, jotka tulisi tulkita naisnäkökulmasta (mm. Jumala/tar; naisten kokemukset synnin luonteesta; kristologia).

Feministinen teologia ei ole itsessään täysin yhtenäinen. Sen sisältä voidaan erottaa kolme erillistä suuntausta, joiden omat muotoutumiset alkoivat noin 1980-luvulla. Puhutaan radikaalista feminismistä, uusfeminismistä (tai reformifeminismistä) ja evankelikaalisesta feminismistä (toiselta nimeltään egalistarismi). Vaikka suuntaukset jakavat pohja-aatteenaan ehdottoman feminismin, teologialtaan ne ovat varsin toisistaan poikkeavia. Mitä tulee esimerkiksi näkemykseen Raamatusta, radikaali feminismi hylkää Raamatun patriarkaalisena että seksistisenä teoksena, jolloin tulkintaa tehdään feminiinisen uskonnollisen kokemuksen kautta. Uusfeminismi kieltää edellisen tavoin Raamatun jumalallisen inspiraation että arvovallan mutta käyttää sitä teologiansa lähteenä. Evankelikaalinen feminismi sitä vastoin hyväksyy Raamatun inspiraation ja arvovallan, nähden sen oikein tulkittuna opettavan täysin sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Kristillinen feministinen ajattelu ulottaa pohdintansa seksismin ohella myös rotu- ja luokkajaotteluun, keskittyen pohtimaan kysymystä naisten asemasta kaikissa roduissa ja luokissa. Jotkut feministiteologit ovat sanoneetkin, että naisten alisteisesta asemasta juontaa juurensa kaikki muut historiassa ilmenneet sortojärjestelmät.

FEMINISTINEN KRISTOLOGIA

Ajatus Jumalan sukupuolisuuden kritisoimisesta ei ole uutta. Mm. Gregorius Nazianzilainen (329-390) kritisoi aikanaan ajattelua kolminaisuuden persoonien sukupuolistamisesta. Ajan mittaan Jumalasta puhuminen miespuolisin termein on nähty syynä naisten sortoon kristinuskon sisällä. Feministiteologi Rosemary Radford Ruetherin mukaan juuri kristologia on seksismin varsinainen perusta kristinuskossa. Elizabeth Johnsonin mukaan Jeesuksen miehisyyttä on käytetty toisinaan teologisena perusteluna uskomukselle, että vain mies voi olla Jumalan kuva tai että vain miehet voivat tarjota sopivia analogioita kuvaamaan Jumalaa. Toiseksi Kristuksen miehisyyttä on käytetty osoittamaan, että juuri mies on ihmisyyden normi ja nainen vastaavasti vähemmän ihminen. Vastauksena tällaisille väitteille on annettu, että Kristuksen miehisyys tulisi nähdä yhtä sattumanvaraisena kuin hänen juutalaisuutensa tai ammattinsa. Kysymys Kristuksen miehisyydestä ihmiskunnan pelastajana on sitä vastoin herättänyt paljonkin kysymyksiä. Naomi Goldenberg onkin todennut seuraavaa:

Jeesus Kristus ei voi symboloida naisten vapautusta. Kulttuuri, joka ylläpitää maskuliinista kuvaa Jumalastaan, ei salli yhteisön naisten kokea olevansa samanarvoisia miesten kanssa. Jotta naisten vapautuksen teologiaa voidaan kehittää, feministien tulee jättää Kristus ja Raamattu taakseen.

Feministisen teologian kolme suuntausta lähestyvät niin tätä, kuin muitakin kristologisia kysymyksiä omista näkökulmistaan. Radikaali feminismi hylkää ajatuksen Raamatun jumalallisesta arvovallasta, eikä käytä teologiansa lähteenä niinkään Raamatun tekstejä. Tämän lisäksi sen sisällä kielletään Kristuksen jumaluus, syntien sovitus ristillä että ylipäätään kristinuskon historiallinen todenperäisyys. Näin ollen se pohtii naisen asemaa yhteiskunnassa siitä käsin, mitä kristinuskon nimissä naisille on tehty, jolloin juurikin Kristuksen miehisyys nähdään esteenä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle. 

Uusfeminismi käyttää Raamattua teologiansa lähteenä mutta pyrkii uudistamaan sen patriarkaalista sisältöä tekstien uudelleentulkinnalla. Tämän liikkeen sisällä näkemykset Kristuksesta sen sijaan vaihtelevat. Ne, jotka pitävät Jeesusta ”feministinä”, näkevät hänen olleen Sofian (ts. viisauden, jossa Sofia-Jeesus Jumalan henkilöitymä) profeetta, joka tarjosi ainutlaatuisen ilmoituksen todellisesta ihmisyydestä, aloittaen juutalaisuuden sisällä uudistusliikkeen ja perustaen tasa-arvoisen opetuslapseuden miesten ja naisten välillä. Liikkeen sisällä näitä näkemyksiä on kuitenkin kritisoitu kristillisen alkuperän feministiseksi myytiksi. Jeesuksen nähdään ennemminkin vahvistaneen perinteisiä sukupuolikäsityksiä. 

Evankelikalisessa feminismissä Jeesus nähdään ”vallankuomouksellisena egalitaristina”, joka poikkesi aikansa rabbiinisuudesta suhteessa naisiin. Hänen nähdään antaneen naisille seuraajiensa joukossa sellaista huomiota ja asemaa, joka puhuu voimakkaasti sukupuolten välistä hierarkiaa vastaan. Hänen julistuksensa pukeutuu feministiseen vapautuksen teologiaan, huipentuen ristinkuolemaan, joka samalla oli myös patriarkalismin kuolema. Näitä näkemyksiä on kritisoitu toisten feministiteologien toimesta, jotka näkevät ettei Jeesus tullut Raamatun tekstien mukaan perustamaan egalitaristista yhteisöä.

ARVIOINTIA

Niin kristikunnan kuin koko ihmiskunnan historia osoittaa kiistattomasti, että naiseus on toisinaan ollut väärinymmärrettyä. Tämä on johtanut ajoittaiseen naisten aliarvostamiseen että jopa suoranaiseen sortoon. Epäkohtiin puuttuminen on todella ollut tarpeen ja paljon on saatukin aikaan. Mutta paljon on yhä korjattavaakin. Kehityskulku ei ole saavuttanut vielä kaikkia naisten oikeuksia. Perehtyessäni feministiseen teologiaan suorastaan hätkähdin niitä näkemyksiä, mitä naisista on esitetty. On kuitenkin syytä muistaa, että niin feminismin kuin erityisesti feministisen teologian esittämä kritiikki kohdistuu yleisesti historialliseen valtavirta-kristillisyyteen, jossa ei sen kummemmin ole eritelty kristillisiä traditioita tai suuntauksia toisistaan. Monet kritiikin kohteeksi joutuneet näkemykset juontavat juurensa ensimmäille vuosisadoille että keski-ajalle. En ollenkaan ihmettele sitä kritiikkiä, mitä kristinusko on osakseen saanut (vai voisiko sanoa että kristinuskon nimissä esitetyt näkemykset). Ajatus naisen toiseudesta Jumalan kuvana tuntuu vieraalta ja kaukaiselta ja siksi mielestäni onkin ollut tarpeen, että näitä näkemyksiä on toden teolla haastettu ja pyritty tietoisesti muuttamaan.

Mutta mistä feministisessä teologiassa ja tässä kohden myös sen kristologiassa on oikein kysymys? Vastauksia tarjoaa kolme erilaista suuntausta: radikaali feminismi, uusfeminismi ja evankelikaalinen feminismi. Itsessään nämä erilaiset suuntaukset keskenään osoittavat, että feministisen teologian sisällä vallitsee jännite, joka koskee erityisesti Raamatun olemusta ja luonnetta. Käsitys Raamatusta ohjaa voimakkaasti teologian tekemistä. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna radikaali feminismi sulkee itsensä kristinuskon ulkopuolelle pitämällä kristinuskoa myyttinä, hyljäten siten Raamatun arvovallan ja Jeesuksen persoonan. Teologiaa rakennetaan puhtaasti feministisistä uskonnollisista kokemuksista, jossa uskonnollinen vapautuminen voidaan löytää esimerkiksi vaikkapa antiikin naisjumaluuteen perustuvista uskonnoista. 

Uusfeminismi on näistä kolmesta suuntauksesta hajanaisin, sillä sen sisältä ei löydy selkeää konsensusta esimerkiksi Kristuksen persoonasta ja hänen vaikutuksestaan. Joidenkin mielestä Jeesus oli feministisen uudistusliikkeen alullepanija, kun taas toiset kritisoivat tätä näkemystä kristillisen alkuperän feministisenä myyttinä. Ajatus ”feministi-Jeesuksesta” nähdään tulevan muualta kuin Raamatun aineistosta. 

Evankelikaali feminismi, toiselta nimeltään egalitarismi, pyrkii teoriassa toteuttamaan Raamattu-uskollista, historiallis-kieliopillista tulkintaa, tunnustaen Raamatun jumalallisen inspiraation sekä sen arvovallan. Eksegetiikan tähtäimessä on kirjoittajan intention selvittäminen, jonka tulee ohjata tekstin tulkintaa ohi lukijan esiymmärryksen. Perehtyessäni laajemmin egalitaristiseen ideologiaan huomasin kuitenkin, kuinka se usein käytännössä lankeaa oman feministisen agendansa vietäväksi Raamatun tekstien äärellä. Esimerkiksi monet evankeliumitekstit, jotka kertovat Jeesuksen ja naisten välisistä kohtaamisista, on nähty oikeuttavan naisten mahdollisuutta johtaa seurakunnassa, vaikka tekstit eivät sellaisenaan niihin liittyisikään. Monet tulkinnat lepäävät historiallisten konstruktioiden että kultturillisten olettamusten varassa, joiden käyttö sellaisenaan absoluuttisina lähteinä on kyseenalaista. Esimerkiksi ajatus naisten asemasta ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa on yleistetty liiaksikin. Raamatuntutkimuksessa tulee olla varovainen viemään johtopäätöksiä liiaksi oletettujen historiallisten rekonstruktioiden varaan. Mielenkiintoista onkin, että esimerkiksi uusfeministisessa Raamatuntutkimuksessa saatu historiallinen data on johtanut täysin päivastaiseen tulkintaan.

Ehkäpä oleellisin kysymys kristologiselta kannalta onkin: oliko Jeesus feministi? Ajatus jakaa mielipiteitä feministisen teologian parissa. Ääripäinä mainittakakoon radikaalin feminismin näkemys, jonka mukaan Jeesus oli patriarkaalinen, kun taas egalitarismi näkee hänet ”vallankumouksellisena egalitaristina”. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, taustalla ovat erilaiset lähtökohdat siinä, minkälaisena teoksena Raamattu ylipäätään nähdään. Myöskin tutkimusmetodit poikkeavat toisistaan. Näistäkin huolimatta selvää on, etteivät molemmat näkemykset voi yhtä aikaa olla oikeassa. Feministitutkija Mary Ann Tolbertin mukaan feministinen lähtökohta Raamatun teksteihin on itsessään paradoksaalinen, sillä samalla kun sitä kritisoidaan patriarkaalisuudesta, sitä käytetään myös feministisen teologian lähteenä. Se, mitä nämä kolme suuntausta jakavat keskenään, on feminismin ehdoton aate, joka enemmän tai vähemmän ohjaa Raamatun tulkintaa. Ajatus Raamatun arvovallasta että täydellisestä sukupuolten välisestä tasa-arvosta eivät siten mielestäni toimi yhtä aikaa hermeneutiikassa.

Mielestäni Jeesus ei ollut sovinisti, mutta ei myöskään feministi. Näen Jumalan luoneen niin miehen kuin naisen yhtä lailla kuvakseen, jotka langettuaan syntiin ovat yhtä syntisiä mutta myös yhtä lailla osallisia lunastuksesta, ollen yhtä paljon ’elämän armon perillisiä’. Kuitenkin Jumala loi miehen ja naisen välisen suhteen (ensisijaisesti avioliitossa, mutta ei pelkästään siinä) heijastamaan ensinnäkin sitä monimuotoista, toisiaan täydentävää suhdetta, mikä kolminaisuuden sisällä vallitsee (Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Isä, mutta ovat silti yhtä ja samaa Jumalaa yhtä paljon, joilla on eri roolit/tehtävät toisiinsa nähden) sekä toiseksi kuvaamaan sitä, minkälainen suhde Kristuksen ja hänen seurakuntansa välillä vallitsee. Lankeemus vääristi nämä Jumalalta saadut kauniit lahjat ja kääntyivät siten itseään vastaan. Tästä johtuen naiset ovat joutuneet kärsimään sen seurauksista aina näihin päiviin asti. Vain Kristuksessa nämä lahjat löytävät omat, toisiaan täydentävät paikkansa. Me miehet olemme anteeksipyynnön velassa naisille. Olemme käyttäneet Jumalan antamaa tehtäväämme väärin.

LÄHTEET

Kärkkäinen, Veli-Matti. 2003. Christology: A Global Introduction. An Ecumenical, International, and Contextual Perpective. Grand Rapids: Baker Academic.

Köstenberger, Margaret E. 2008. Jesus and the Feminists. Who Do They Say He Is? Wheaton: Crossway Books.

McGrath, Alister E. 1996. Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. Helsinki: Kirjapaja Oy.

McGrath, Alister E. 2000. Modernin teologian ensyklopedia. Helsinki: Kirjapa Oy.

Teksti pohjautuu kristologian kurssilla pitämääni luentoon feministisestä kristologiasta (Suomen teologinen opisto, kevät 2017).