FiloBlogos

Törmäsin tässä jokunen päivä sitten erääseen  artikkeliin , jossa kerrottiin saarnaamiseen liittyvistä myyteistä. Saarnoihinhan tunnutaan toisinaan suhtautuvan kuin englantilaiset maansa edustusjoukkueen pelitapaan jalkapallon arvokisoissa: kaikki tietävät kuinka peliä tulisi pelata paitsi ne yksitoista kentällä olevaan pelaajaa sekä kentän laidalla huitova pikkutakkiin sonnustautunut purukumia jauhava herrasmies. Monet saarnoihin kuin saarnaajiin kohdistetut kritiikit ovat täysin aiheellisia. Mutta yhtäältä saarnojen sisältöön kuin niiden esitystapoihin liittyy paljon epärealistisia odotuksia. Pastori ja johtajuuskouluttaja Carey Nieuwhof listasi tekstissään kuusi saarnaamiseen liitettyä myyttiä jotka ajattelin laittaa tähän postaukseeni kera omien kommenttieni. Careyn ajatukset olen erottanut omistani sinisellä värillä. 1.Saarnojen tulee olla lyhyitä, sillä kuulijoiden keskittymiskyky on hyvin lyhyt. Carey: Pitkät saarnat nähdään kuuluvan menneeseen aikaan. Lyhyemmät saarnat taas mie

Viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut selätettyä useampi kirja. Tässä olisi arvio yhdestä lukemastani teoksesta: Ensimmäisenä vuorossa Matt Merkerin  Corporate Worship: How the Church Gathers as God's People  (Yhteinen jumalanpalvelus: kuinka seurakunta kokoontuu Jumalan kansana).  Nykyisen pandemian aikana monet seurakunnat ovat joutuneet muotoilemaan kokoontumisensa uudelleen, toisten jopa lopettaen kaikki yhteiset tilaisuutensa. Aihe on siis enemmän kuin ajankohtainen. Vaikka kirja on julkaistu tänä vuonna (2021), siinä ei juurikaan oteta kantaa itse pandemiaan.   Kirjan tarkoitus on muotoilla teologiset perusteet yhteisille kokoontumisillemme: ketkä kokoontuvat, miksi kokoonnutaan, mitä jumalanpalveluksissa tapahtuu, liturgian merkitys, sekä yhteisen laulamisen merkitys. Kirjan loppuosaan on laitettu liitteeksi esimerkkejä erilaisista jumalanpalvelusten rungoista (esimerkit tulevat vapaakristillisistä, reformoiduista ja baptistisista seurakunnista ympäri maailmaa).  Edell

Tämä on kolmas osa Kristityn vaellus -kirjan arvostelusta: Jatkatessaan matkaansa Turhuuden markkinoilta Kristitty sai uuden matkatoverin, Toivorikkaan. Hänen kanssaan matkaa tehtiin loppuun asti, aina Kuoleman virralle saakka. Juuri ennen kuolemaansa he kohtasivat nuorukaisen nimeltä Taitamaton. Hänen kanssaan Kristitty kävi pitkän keskustelun Taitamattoman sieluntilasta ja tämän jumalasuhteesta. Keskustelu toi ilmi kuinka Taitamaton on oman sydämensä pettämä, pitäen itseään pohjimmiltaan hyvänä ihmisenä. Hänen uskonsa osoittautuu ennemminkin uskotteluksi, vääräksi ja omavanhurskaaksi. Hänelle nimittäin Kristuksen täydellisen vanhurskauden omistaminen merkitsi omille himoille antautumista. Tästä syystä hän piti tiukasti kiinni ajatuksesta, että hän voi omalla uskollaan ja kuuliaisuudellaan tulla Jumalan hyväksymäksi. Keskustelu päättyy Taitamattoman halutessa jäädä jälkeen Kristitystä ja Toivorikkaasta ja käydä matkaansa omiin nimiin.  Kuvaus Taitamattomasta on melko tyypillinen kuvau