Haistattelussa: Jumala

Istuessani linja-autossa huomasin penkin vieressä olevalla seinällä kirjoitusta. Aluksi ajattelin sen olevan jotain epämääräistä tussi-töherrystä. Katsoessani sitä tarkemmin huomasin että siihen oli kirjoitettu lause: f*ck you God <3 (Jumala haista v*ttu). Mitä tällä lauseella halutaan viestittää? Onko se oireilua jostain joka purkautui tällaisena kirjoituksena linja-auton seinälle?

Todellista taustaa teon motiiville voi vain arvailla. Ehkä se on ollut vain porukassa syntyneen huvittuneen päähänpiston tulos, tusseja kun on kiva käyttää. Yhtälailla matkustaminen on saattanut tuntua tylsältä joten matkustaja on kehitellyt itselleen tekemistä matkansa ratoksi. Tai kyseessä on voinut olla yksilö joka on pettynyt ajatusrakennelmaansa, jota Jumalaksi on kutsunut.

Mutta miksi kaikista mahdollisista haistattelun kohteista juuri Jumala? Jos tekijä on jälkikristillisen ajan uus-pakanallisen sekä uus-ateistisen kulttuurin tuotos, miksi huudella jollekin jota ei ole olemassa?

Kuten äsken mainitsin, todellinen syy kirjoittamiselle jää (ainakin toistaiseksi) minulle mysteeriksi. Se ei kuitenkaan estä pohtimasta kirjoituksen sisältöä. Se on kuin nyky-yhteiskunnan viesti Jumalalle. Lähestyn tässä postauksessa kyseistä lausetta kahdesta eri näkökulmasta.

Ensimmäiseksi, tämä Jumalalle kirjallisessa muodossa osoitettu haistattelu ei välttämättä ole kirjoittajan mielestä kohdistettu itse Jumalalle, vaan ennemminkin kaikelle sille, mikä edustaa Jumalaa ja toimii Hänen nimissään. Se toimii silloin kannanottona maamme kristilliselle perinteelle jolla on ollut huomattava vaikutus kulttuuriimme. Haistattelu kohdistetaan kirkolle, uskovaisille, fanaatikoille, taantumuksellisille arvokonservatiiveille. Niistä on päästävä eroon. Ne toimivat pidäkkeenä kehitykselle, vapaudelle, rauhalle ja nautinnolle. On aika siivota yhteiskuntamme takapajuisista käsityksistä ja maailmankuvista.

Toiseksi, kirjoitus ilmaisee kuitenkin jotain ajatonta ja yleismaailmallista ihmisluonnosta. Ensimmäiset ihmiset hylkäsivät Jumalan auktoriteetin havitellessaan jotain suurempaa vapautta, rauhaa ja nautintoa muualta kuin elämällä kuuliaisina täydelliselle Hyvyydelle. Tämän lankeemuksen seurauksena ihmisen sisimpään tulivat häpeä, pelko ja syyllisyys. Sokaistuneina kapinalleen he alkoivat syyttää Jumalaa pahasta olostaan. Tuosta tapahtumasta lähtien ihminen on kantanut sisällään kieroutunutta katkeruutta ja vihaa Luojaansa kohtaan. Ihminen haluaa olla oman elämänsä herra. Kun se ei onnistu, hän kohdistaa pahan olonsa Jumalalle. Hän kaipaa alkuperäistä tilaansa, mutta ilman Jumalaa.

Olipa syy kirjoittamiselle mikä hyvänsä, kirjoitus on silti osuva kuvaus aikamme asenteesta Jumalaa kohtaan.