Järki hoi!

Törmäsin eilen erääseen pysäyttävään uutislinkkiin (päivätty 7.9.21). Jutussa kerrotaan miten käyttöön otettu pandemia-passi toimii emomaassaan. Muinaisten dynastioiden maassa asuvat suomalaiset kertovat kokemuksistaan. Yksityisyyttä ei juurikaan ole, sillä puhelimessa oleva passi-sovellus näyttää missä käyttäjä on kulkenut viime aikoina. Edes ruokakauppaan ei ole menemistä, ellei passi näytä asianmukaista värikoodia.

Kaikkein pysäyttävintä oli kuitenkin yhden suomalaisen ravintoloitsijan kommentti yksityisyydestä. Hän kertoo käytäntöjen aluksi häirinneen häntä kunnes toteaa: "Olen tottunut kaikkien näiden vuosien aikana olemaan ajattelematta liian syvällisesti näitä yksityisyydensuojan menettämisiä, koska se on tässä maassa tavallaan jo arkipäivää."

Ensireaktiona mieleeni nousi sanat: aivojen alasajo. 

Globaali ihmiskuntamme elää täysin uudenlaisen myllerryksen keskellä. Haluamme taltuttaa vallitsevan pandemian. Haluamme edistää terveyttä, turvallisuutta ja rauhaa. Haluamme tehdä kaikkemme sen eteen. Aivanko kaikkemme? Haluammeko tosiaan?

Ihminen on sopeutuvainen. Käytänteet, jotka aluksi saattavat aiheuttaa ärsytystä, pelkoa ja jopa ahdistusta, laantuvat ennen pitkää kun osoitetaan ne riittävän järjestelmällisesti aiheettomiksi. Sama pätee myös päinvastoin. Pelkoa ja vihaa voidaan lietsoa ja ylläpitää niitä ruokkimalla. 

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Satojen vuosien debatoinneista voisi nostaa seuraavanlaisen pelkistetyn määritelmän: me muistutamme jollain tavalla jumalallista alkuperäämme. 

Yksi tällaisista ominaisuuksista on ihmisen järki. Hän on älyllinen olento, joka kykenee pohtimaan olemassaoloaan ja elämän tarkoitusta. Hän kykenee oppimaan, tutkimaan, havainnoimaan ja kehittämään. Järkeä käyttämällä ihminen on kyennyt selviytymään, etsimään ruokaa, lämpöä, suojaa sekä välttämään kaikkea uhkaavaa. Järjellisyys on jumalallista, onhan Jumala itse sen meille antanut.

Mutta mitä ihmisen tulisi tehdä, jos häntä painostetaan toimimaan vastoin omaa järkeään? Sellainen on häiritsevää. Ja sitä sen tulisikin olla. 

Dogmatiikan emeritusprofessori Miikka Ruokanen kirjoittaa kirjassaan Ydinkohdat - Johdatus kristinuskon ymmärtämiseen (1990) valtion roolista kristitylle: "Erityisen selvästi kristillinen usko torjuu kaiken tukahduttavan vallankäytön, joka pyrkii rajoittamaan ihmisen henkistä vapautta, ajattelun, omantunnon ja uskomisen vapautta" (226). "On erityisen vaarallista, jos yhteiskunnallinen vallankäyttö puuttuu ihmisen sisäiseen vapauteen. Ketään ei saa pakottaa uskon eikä omantunnon asioissa. Jos esivalta säätää ihmisen henkistä vapautta rajoittavia lakeja, se tunkeutuu Jumalan valtapiiriin ja kykenee ainoastaan tuhoamaan ihmisen" (226). 

Myöhemmin Ruokanen jatkaa kristillisestä yhteiskuntaetiikasta: "Yhteiskunnan elämän tulee perustua siihen, minkä kaikki kansalaiset ymmärtävät oikeudeksi. Kansalle ei tarvitse opettaa yhteiselämän pelisääntöjä ikään kuin jostain ylhäältä, vaan kansa itse tietää, mikä on oikein, koskapa 'järki on oikeuden lähde'. Järjen käyttö oikeuden lähteenä on alhaalta, kansasta nouseva vastavoima kaikenlaisille totalitaarisille vallankäytön muodoille" (229). 

Joten, jos jokin esivallan toimi tai käytäntö häiritsee meitä sen tähden, että päättäjät eivät toimi loogisesti ja johdonmukaisesti vaan tunkeutuvat alueelle joka ei heille kuulu, mitä teemme? Tämä kaikki saattaa aluksi häiritä meitä, mutta jos olemme ajattelematta liian syvällisesti näitä asioita, siitä tulee meille arkipäivää.