Kehitystä(kö?)

Oletko kuullut sanottavan johonkin närkästystä herättäneeseen aiheeseen mm:

"Uskomatonta, että vielä 2000-luvulla pitää keskustella tällaisesta asiasta."

"Vieläkö vuonnna 2022 kuulee jonkun olevan tuota mieltä?" 

"Tuollaiset käsitykset ovat jo aikansa eläneitä."

Edellämainittuja kommentteja tuntuu yhdistävän ajatus jonkinlaisesta kehityksestä / edistyksestä, joka ollaan jo saavutettu tai jota kohti ollaan vähintäänkin menossa, jonka vuoksi tätä kehitystä edeltävät käsitykset ja käytänteet tulisi hylätä taantumuksellisina ja toimimattomina. 

En väitä etteikö ihmiskunnan historiassa olisi otettu edistysaskeleita. Olemmehan varsinkin viimeisen 150 vuoden aikana ottaneet valtavia harppauksia tieteen, teknologian, kaupallisuuden ja viihteen(!) alueella, näin muutamia aloja mainitakseni. Mutta onko muutos aina osoitus kehityksestä?

Naturalistisen maailmankuvan mukaan elämä täällä maailmankaikkeudessa etsii parempia muotoja heikomman ja vahvemman välisen kamppailun kautta. Se yksilö, joka parhaiten kykenee mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin selviytyy. Tulevaisuus kuuluu vahvimmille.

Jos kehitystä tarkastellaan pelkästään antropologisesti (ihmistutkimus), niin esimerkiksi humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisyys kehittyy alati kohti korkeampia päämääriä. Se mikä mielletään heikkoudeksi ja pahaksi ihmisessä, on rajoitettavissa vahvistamalla ihmisen hyviä taipumuksia.

Mutta kuka määrittelee mikä on hyvää? Jos kyse olisikin pelkästä yhteiskunnan sisällä syntyneestä sovitusta käyttäytymismallista, mistä ajatus ideaalista mallista olisi peräisin? Toisekseen, olipa kyse sovitusta mallista tai ei, kuka lopulta toimii auktoriteettina eriävissä näkemyksissä? Millä perusteella toista sopimusta voitaisiin pitää toista parempana? Ja minkä standardin mukaan kehitys että edistys määritellään?

Palatakseni kirjoitukseni alussa esittämiini lainauksiin, miksi me ylipäätään kuulemme tällaisia vastauksia? Siksi, koska se, mikä toisinaan mielletään kehitykseksi, ei välttämättä olekaan sitä. Se voi ennemminkin olla jopa taantumuksellista, jopa rappioon johtava käsitys tai aate!

Sitävastoin sen minkä luultiin jo kadonneen, yllättää olemassaolollaan. Niin kauan kuin logiikka on olemassa, niin kauan kuin totuutta etsitään, niin kauan kuin moraalilla on tilaa, niin kauan kuin sanoilla on merkitystä, niin kauan tullaan uusia "kehitysaskeleita" haastamaan.

Kyllä, näistä asioista tullaan vielä keskustelemaan.

Kyllä, tätä mieltä tullaan aina olemaan.

Ei, nämä käsitykset eivät koskaan katoa.