Aivojen alasajo osa II

Mitä ihmisten tulisi tehdä, jotta he lakkaisivat ajattelemasta ”liikaa”? Tai ainakin ”sopimattomia” ajatuksia? Miten tulisi toimia, jotta massat saataisiin liikkeelle ja heidät saataisiin käyttäytymään halutulla tavalla? Vastaus: estä kriittinen ajattelu ja arviointi. Voidaan toki tarvita paljon muutakin, mutta tässä kirjoituksessa haluaisin keskittyä juurikin kriittisen ajattelun torpedointiin.

Toisinaan kuulee sanottavan (niin ei-kristittyjen kuin jopa kristittyjenkin taholta), että totuus ei ole aina niin selkeää, eikä niin yksioikoisen mustavalkoista. Asioita tulisi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja on kuultava monia eri ääniä, jotta totuus voitaisiin saada selville. Tai ainakin päästä lähemmäs totuutta. 

Mutta tarvitsenko reittiä Rovaniemelle, jos haluan päästä Turkuun? Mitä teen lihakeiton ohjeella jos aikomukseni on leipoa leipää? Nämä havainnollistukset osoittavat, että jos haluamme saada jotakin selville, me etsimme juurikin sellaista tietoa, joka on hyödyksi meille ja joka auttaa pääsemään päämääräämme. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää.

Mutta mitä tapahtuu tälle periaatteelle kun sitä sovelletaan vaikkapa yhteiskunnallisiin asioihin tai herkkiin eettisiin kysymyksiin? Elämämme länsimaisessa kulttuurissa on entistäkin monimuotoisempaa ja moniäänisempää. Yleinen eetos vaikuttaa olevan: ”jokaisella on oikeus muodostaa totuutensa ja sitä tulee kunnioittaa!” Jos haastat toisen ”totuutta”, kritiikkiäsi voidaaan pitää loukkaavana, jopa vihapuheena.

Kriittistä arviointia ei ainoastaan kutsuta rikosnimikkeellä. Sen ilmenemiselle pyritään löytämään myöskin psykologisia syitä, jotka osoittaisivat kriittisesti ajattelevan olevan puolueellinen ja kapeakatseinen, epäkypsä ja taantumuksellinen, omassa kuplassaan elävä jäänne muinaisuudesta. Tällöin varsinkin mieleltään herkemmät, mutta silti järkeään käyttävät ihmiset saadaan hiljennetyiksi jotta he menisivät itseensä ja ajattelesivat heissä olevan jotain vikaa.

Miten länsimainen yhteiskunta suhtautuu tänä päivänä heihin jotka arvioivat krittiisesti yleisesti hyväksyttyjä periaatteita tai toimintatapoja? Mikäli aiot arvioida kriittisesti jotain yleisesti hyväksyttyä periaatetta tai toimintatapaa kuulet sellaisia ”asiantuntijalausuntoja” kuten: ”ihminen hakee sellaista tietoa, joka tukee hänen mielipiteitään tai maailmankuvaansa”. Tai: ”jos olet eri mieltä jonkun kanssa, olet herkempi etsimään tästä enemmän kritisoitavaa ja kuuntelemaan enemmän niitä, jotka ovat samaa mieltä kanssasi.”

Kun etenkin media julkaisee tällaisia näkemyksiä, ne ennenpitkää alkavat ohjaamaan massojen tapaa ajatella. Viesti on: ”Älä ajattele. Anna muiden ajatella puolestasi ja anna toisten olla. Tee niin kuin sanotaan. Muutoin et ole kypsä ja tasapainoinen ihminen.” 

Mutta eikö meidän tulisi toimia juurikin päinvastoin? Jos uskomme totuuden olevan tuolla jossain ja että sen voi löytää, onko välttämätöntä kuulla kaikkia mahdollisia ääniä ja suuntauksia? Ja jos on löytänyt totuuden, eikö sen ääntä tulisi vahvistaa? Ja eikö epätotuuksia tulisi kritisoida niiden virheellisyytensä vuoksi? 

Jos teen matkan Espanjaan, tarvitseeko minun opetella norjaa ja pakata mukaan villapaita? Vai tulisiko minun ennemminkin tehdä valmisteluja, jotka ovat hyödyksi juurikin Espanjassa? Jos joku puhuu osatotuuksia tai suoranaista valhetta, eikö minun tulisi etsiä perusteluja, jotka tukevat käsitystäni?

Skeptisyys (totuus ei tunnistettavissa) sekä relativismi (ei objektiivista totuutta) saattavat päällepäin vaikuttaa nöyriltä katsomuksilta, jotka eivät tahdo julistaa yhtä ainoaa oikeaa totuttaa. Ja kuitenkin ne sortuvat siihen itsekin. Skeptisyys julistaa: ”emme voi tuntea totuutta” samalla pitäen omaa eetostaan totuutena. Relativismi kuuluttaa: ”jokaisella on oikeus omaan totuuteensa” samalla muodostaen ylätason totuuden, jonka alle kaikki muut ”totuudet” sijoittuvat.

Toisin sanoen, jokainen ihminen etsii luonnostaan tukea näkemyksillensä. Miksi? Koska totuudella on väliä! Vaikka totuutta pidettäisiin suhteellisena, sitä kohdellaan kuitenkin absoluuttisena. Tuskinpa kukaan haluaa olla väärässä. Haluamme olla oikeassa. Miksi? Koska uskomme totuuden olemassaoloon. 

Totuus on olemassa. Totuus on löydettävissä. Totuus on tunnettavissa. Siksi kaikki muu tulee kumota ja osoittaa valheeksi. Se ei ole väärin. Se on totta.