Kirja-arvostelu: Kristityn vaellus osa 2/3

Teksti jatkoa edelliselle postaukselleni. 

Eräässä vaiheessa matkaansa Kristitty sai matkatoverikseen miehen nimeltä Uskollinen. Yhdessä he tulivat kaupunkiin nimeltä Turhuuden markkinat, jossa heidät pidätettiin levottomuuksien aiheuttamisesta. Levottomuutta ja hämminkiä he saivat aikaan ensinnäkin pukeutumisellaan, joka poikkesi markkinaväestä. Toiseksi, heidän puheensa oli markkinaväelle omituista. Kolmanneksi, kauppiaita kummasti että matkamiehet pitivät markkinatavaroita vähäarvoisina. Lopulta Kristitty ja Uskollinen saivat aikaan mellakan tiedustellessaan voisivatko he ostaa totuutta. Heidät otettiin kiinni, ruoskittiin ja laitettiin häkkiin odottamaan tuomiotaan. 

Oikeudenkäynnissä miehet todettiin syyllisiksi ja kuolemanrangaistuksen ansainneiksi. Uskollisen tuomio laitettiin välittömästi käytäntöön, Kristityn joutuessa odottamaan vankeudessa omaa vuoroaan. Kristitty pääsi kuitenkin ihmeen kautta pakenemaan vankeudestaan ja siten jatkamaan matkaansa. 

Kohtaus turhuuden markkinoilla on mielestäni osuva kuvaus kahden erilaisen maailman ja maailmankuvan törmäyksestä. Se, mille tämän maailman ihmiset ovat valmiita antamaan vaivannäkönsä sekä sen hedelmät, ei liikuta Kristittyä eikä tämän matkakumppania. Heidän kiinnostuksensa totuutta kohtaan koetaan halveksuntana kauppiaita kohtaan sekä uhkana kaupungin asukkaille. 

Kristittyä ja Uskollista ei kiinnosta talokaupat, sisustaminen, yhteiskunnalliset asemat, etuoikeudet tai työsuhde-etuudet, tittelit tai tutkinnot, viihdeteollisuus, seksi, arvotavarat tai mitkään huvitukset. Matkamiehet eivät kuitenkaan ole stoalaisia, jotka pyrkisivät kylmettämään itsensä kaikelta materiaaliselta. Päinvastoin he ovat ymmärtäneet, että on olemassa jotain, joka tyydyttää ihmisen paljon syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin mikään markkinatarjonta. Kaiken muun tavoittelu sen rinnalla on tuultakin kevyempää, turhuutta. 

Sen lisäksi, että Kristitty ja Uskollinen poikkesivat ulkoisella olemuksellaan valtavirrasta, he puhuivat myös kieltä jota ei ymmärretty. Mutta heitä ei edes yritetty ymmärtää. Sen sijaan, että kauppiaat olisivat yrittäneet ottaa selvää mahdollisten uusien asiakkaiden tarpeista, heitä alettiin halveksimaan, herjaamaan ja lopulta lyömään. 

Kristitty ja Uskollinen yrittivät rauhallisesti ja kärsivällisesti selvittää miksi heitä kohdeltiin tällä tavoin mutta heidän sanoillaan ei ollut painoarvoa. Järkiperusteilla ei ollut sijaa. Heidät leimattiin joko mielenvikaisiksi tai häiriköiksi. Tällaiset leimakirveet kirvoittivat entistä suurempaan vihaan heitä kohtaan. Kun leimaaminen oli tehty, heidän kohtalonsa suuren yleisön edessä oli jo päätetty. Heistä alettiin levittämään perättömiä juttuja: nämä kaksi miestä levittävät vaarallista tietoa, joka häiritsee kaupungin rauhaa ja järjestystä. 

Tuomioistuimen edessä heidän väitettiin levittävän laittomia mielipiteitä. Todistajien lausunnot olivat tekaistuja, mielivaltaisesti keksittyjä sekä asiayhteydestään irtiotettuja lausuntoja. Syytettyjen puolustupuheenvuorot olivat taas näennäisiä, jotta yleisölle välittyisi "oikeuslaitoksesta" lempeä ja kunnioittava kuva. Heidän tuomionsa oli kuitenkin jo sinetöity. Syytetyt todettiin kaupungin lakien rikkojiksi ei ainoastaan sanoin ja teoin, vaan myöskin ajatusten tasolla. Olihan heidän näkemyksensä laittomia. 

Mutta eihän tällaista tapahtuisi meidän aikanamme? Ei ainakaan Suomessa. Eihän?