FiloBlogos

Raamatuntutkimuskirjallisuudessa törmää ajoittain käsitteeseen historiallinen rekonstruktio. Kyseessä on menetelmä, jolla pyritään rakentamaan uudelleen mahdollisimman tarkasti tekstin historialliset ja kulttuurilliset taustat tekstin ymmärtämiseksi. Menetelmän takana on hermeneuttinen periaate, jonka mukaan Raamatun teksti ei voi olla nykypäivän lukijoille eri kuin mitä se oli tekstin alkuperäisille vastaanottajille. Periaate on mielestäni looginen. Kun esimerkiksi Jeesuksen oppilaat kysyivät häneltä milloin Jerusalemin temppeli tuhoutuisi ja mitkä olisivat merkkejä tämän toteutumisesta, on oletettavaa että Jeesuksen vastaus kohdistuu heille, jotka sitä paikan päällä häneltä kysyivät (Matt. 23-25; Mark. 13; Luuk. 21). Periaate auttaa myös tekemään eron yleisten ja henkilökohtaisten opetusten ja kehotusten välille. Kun esimerkiksi Paavali pyytää Timoteusta tuomaan Paavalin päällysviitan ja kirjakääröt, on selvää ettei teksti ohjaa lukijoita etsimään kaapua ja kirjakääröjä miehelle, jok...

Törmäsin eilen erääseen pysäyttävään uutislinkkiin  (päivätty 7.9.21). Jutussa kerrotaan miten käyttöön otettu pandemia-passi toimii emomaassaan. Muinaisten dynastioiden maassa asuvat suomalaiset kertovat kokemuksistaan. Yksityisyyttä ei juurikaan ole, sillä puhelimessa oleva passi-sovellus näyttää missä käyttäjä on kulkenut viime aikoina. Edes ruokakauppaan ei ole menemistä, ellei passi näytä asianmukaista värikoodia. Kaikkein pysäyttävintä oli kuitenkin yhden suomalaisen ravintoloitsijan kommentti yksityisyydestä. Hän kertoo käytäntöjen aluksi häirinneen häntä kunnes toteaa: " Olen tottunut kaikkien näiden vuosien aikana olemaan ajattelematta liian syvällisesti näitä yksityisyydensuojan menettämisiä, koska se on tässä maassa tavallaan jo arkipäivää." Ensireaktiona mieleeni nousi sanat:  aivojen alasajo .  Globaali ihmiskuntamme elää täysin uudenlaisen myllerryksen keskellä. Haluamme taltuttaa vallitsevan pandemian. Haluamme edistää terveyttä, turvallisuutta ja rauhaa. H...

Istuessani linja-autossa huomasin penkin vieressä olevalla seinällä kirjoitusta. Aluksi ajattelin sen olevan jotain epämääräistä tussi-töherrystä. Katsoessani sitä tarkemmin huomasin että siihen oli kirjoitettu lause: f*ck you God <3 (Jumala haista v*ttu). Mitä tällä lauseella halutaan viestittää? Onko se oireilua jostain joka purkautui tällaisena kirjoituksena linja-auton seinälle? Todellista taustaa teon motiiville voi vain arvailla. Ehkä se on ollut vain porukassa syntyneen huvittuneen päähänpiston tulos, tusseja kun on kiva käyttää. Yhtälailla matkustaminen on saattanut tuntua tylsältä joten matkustaja on kehitellyt itselleen tekemistä matkansa ratoksi. Tai kyseessä on voinut olla yksilö joka on pettynyt ajatusrakennelmaansa, jota Jumalaksi on kutsunut. Mutta miksi kaikista mahdollisista haistattelun kohteista juuri Jumala? Jos tekijä on jälkikristillisen ajan uus-pakanallisen sekä uus-ateistisen kulttuurin tuotos, miksi huudella jollekin jota ei ole olemassa? Kuten äsken mainit...

Törmäsin tässä jokunen päivä sitten erääseen  artikkeliin , jossa kerrottiin saarnaamiseen liittyvistä myyteistä. Saarnoihinhan tunnutaan toisinaan suhtautuvan kuin englantilaiset maansa edustusjoukkueen pelitapaan jalkapallon arvokisoissa: kaikki tietävät kuinka peliä tulisi pelata paitsi ne yksitoista kentällä olevaan pelaajaa sekä kentän laidalla huitova pikkutakkiin sonnustautunut purukumia jauhava herrasmies. Monet saarnoihin kuin saarnaajiin kohdistetut kritiikit ovat täysin aiheellisia. Mutta yhtäältä saarnojen sisältöön kuin niiden esitystapoihin liittyy paljon epärealistisia odotuksia. Pastori ja johtajuuskouluttaja Carey Nieuwhof listasi tekstissään kuusi saarnaamiseen liitettyä myyttiä jotka ajattelin laittaa tähän postaukseeni kera omien kommenttieni. Careyn ajatukset olen erottanut omistani sinisellä värillä. 1.Saarnojen tulee olla lyhyitä, sillä kuulijoiden keskittymiskyky on hyvin lyhyt. Carey: Pitkät saarnat nähdään kuuluvan menneeseen aikaan. Lyhyemmät saarnat taas...

Viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut selätettyä useampi kirja. Tässä olisi arvio yhdestä lukemastani teoksesta: Ensimmäisenä vuorossa Matt Merkerin  Corporate Worship: How the Church Gathers as God's People  (Yhteinen jumalanpalvelus: kuinka seurakunta kokoontuu Jumalan kansana).  Nykyisen pandemian aikana monet seurakunnat ovat joutuneet muotoilemaan kokoontumisensa uudelleen, toisten jopa lopettaen kaikki yhteiset tilaisuutensa. Aihe on siis enemmän kuin ajankohtainen. Vaikka kirja on julkaistu tänä vuonna (2021), siinä ei juurikaan oteta kantaa itse pandemiaan.   Kirjan tarkoitus on muotoilla teologiset perusteet yhteisille kokoontumisillemme: ketkä kokoontuvat, miksi kokoonnutaan, mitä jumalanpalveluksissa tapahtuu, liturgian merkitys, sekä yhteisen laulamisen merkitys. Kirjan loppuosaan on laitettu liitteeksi esimerkkejä erilaisista jumalanpalvelusten rungoista (esimerkit tulevat vapaakristillisistä, reformoiduista ja baptistisista seurakunnista ympäri ma...

Tämä on kolmas osa Kristityn vaellus -kirjan arvostelusta: Jatkatessaan matkaansa Turhuuden markkinoilta Kristitty sai uuden matkatoverin, Toivorikkaan. Hänen kanssaan matkaa tehtiin loppuun asti, aina Kuoleman virralle saakka. Juuri ennen kuolemaansa he kohtasivat nuorukaisen nimeltä Taitamaton. Hänen kanssaan Kristitty kävi pitkän keskustelun Taitamattoman sieluntilasta ja tämän jumalasuhteesta. Keskustelu toi ilmi kuinka Taitamaton on oman sydämensä pettämä, pitäen itseään pohjimmiltaan hyvänä ihmisenä. Hänen uskonsa osoittautuu ennemminkin uskotteluksi, vääräksi ja omavanhurskaaksi. Hänelle nimittäin Kristuksen täydellisen vanhurskauden omistaminen merkitsi omille himoille antautumista. Tästä syystä hän piti tiukasti kiinni ajatuksesta, että hän voi omalla uskollaan ja kuuliaisuudellaan tulla Jumalan hyväksymäksi. Keskustelu päättyy Taitamattoman halutessa jäädä jälkeen Kristitystä ja Toivorikkaasta ja käydä matkaansa omiin nimiin.  Kuvaus Taitamattomasta on melko tyypillinen k...

Teksti jatkoa edelliselle postaukselleni .  Eräässä vaiheessa matkaansa Kristitty sai matkatoverikseen miehen nimeltä Uskollinen. Yhdessä he tulivat kaupunkiin nimeltä Turhuuden markkinat, jossa heidät pidätettiin levottomuuksien aiheuttamisesta. Levottomuutta ja hämminkiä he saivat aikaan ensinnäkin pukeutumisellaan, joka poikkesi markkinaväestä. Toiseksi, heidän puheensa oli markkinaväelle omituista. Kolmanneksi, kauppiaita kummasti että matkamiehet pitivät markkinatavaroita vähäarvoisina. Lopulta Kristitty ja Uskollinen saivat aikaan mellakan tiedustellessaan voisivatko he ostaa totuutta. Heidät otettiin kiinni, ruoskittiin ja laitettiin häkkiin odottamaan tuomiotaan.  Oikeudenkäynnissä miehet todettiin syyllisiksi ja kuolemanrangaistuksen ansainneiksi. Uskollisen tuomio laitettiin välittömästi käytäntöön, Kristityn joutuessa odottamaan vankeudessa omaa vuoroaan. Kristitty pääsi kuitenkin ihmeen kautta pakenemaan vankeudestaan ja siten jatkamaan matkaansa.  Kohtaus tur...

Ajattelimme vaimoni kanssa toteuttaa yhteisen lukupiirin. Pyrimme n. kerran kuukaudessa jakamaan ajatuksia kirjasta, jonka kumpainenkin on tahoillaan lukenut. Kirjallisuuslajit olemme alustavasti rajanneet sekä kristillisiin että kaunokirjallisuuden klassikoihin, joita sitten vuorottelemme. Aloitimme lukupiirimme kristillisen kirjallisuuden klassikkoteoksesta, John Bunyanin kirjoittamasta Kristityn vaelluksesta. Vaikka tarina oli minulle ennestään tuttu, tämä oli ensimmäinen kerta kun luin sen itse. Noin vajaat kahdeksan vuotta sitten vaimoni luki sitä iltaisin meille hänen odottaessaan vanhempaa lastamme. Tämän lisäksi n. pari vuotta sitten tuli katsottua teoksesta tehty  animoitu elokuva  joka oli rajoitetun ajan näytettävissä ilmaiseksi.  Teos kuvaa Kristitty-nimisen miehen matkaa Turmeluksen kaupungista Taivaan maahan. Tarina on allegoria, vertauskuvallinen kerronta ihmisen kääntymyksestä kristityksi, hänen koetuksistaan ja kasvustaan kristittynä, kunnes hän...

  Olen huomannut viime aikoina kiinnittäväni enemmän huomiota kaupungeissa kohtaamiini eläimiin. Lokkeja toreilla, rusakoita takapihalla, perhosia keittiössä. Ne ovat kuin kaukaisia viestejä, kaikuja muinaisuudesta, ajasta jolloin vallitsi täydellinen harmonia koko luomakunnassa.  Ihmis-asutukset eivät kuitenkaan ole paras mahdollinen ympäristö eläimille. Ne jäävät loukkuihin ihmisten rakennelmiin, tonkivat roskia, jotka eivät ole niiden varsinaista ravintoa ja hätääntyvät ihmisen lähestyessä niitä. Siinä on jotain paradoksaalista. Toisaalta eläimet ovat lähellämme ja toisaalta ne välttelevät meitä. Ne ovat uteliaita ja kuitenkin pelkäävät. Luontaiset vaistot tuovat ne lähellemme kunnes pelko saa ne joko pakenemaan tai puolustautumaan. Miksi näin? Kristittynä katselen ympäröivää maailmaa luominen - lankeemus - lunastus -kaaren kautta. Kerran täällä oli hyvä olla. Ei ollut pelkoa. Ei ansoja. Ei kärsimystä. Lankeemus tuotti koko luomakunnalle kirouksen. Ihminen hylkäsi yhteytens...

Sain tämän kirjan lahjoituksena  Crosswaylta  muutaman muun teoksen lisäksi osallistuessani pari vuotta sitten opintojeni puolesta  Union Conference- tapahtumaan . Vaikka kirja on ensisijaisesti kohdennettu seurakuntatyössä palveleville veljille, on kirjalla annettavaa miehille yleisestikin. Ne jotka jäävät kaipaamaan sisarille kohdennettua vastaavanlaista opusta, niin sellainenkin on  julkaistu  kirjoittajan vaimolta.  Teoksen johdannossa kirjoittaja kertoo kuinka ajatus kirjasta sai alkunsa. Omien, terveydellisten kriisien kautta syntyi raamatullisia oivalluksia ruumiimme arvostamisesta ja huoltamisesta. Jumalan kuviksi luotuina olemme mystinen kokonaisuus, jossa psyykeemme ja ruumiimme ovat alituisessa vuorovaikutuksessa. Fyysinen vointimme vaikuttaa mieleemme ja päinvastoin. Jos haluamme elää täyttä, Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme parhaaksi elettyä elämää, meidän on syytä pitää huolta jaksamisestamme.  Kirjassa pysähdytään kymmenelle vari...